Kuntauudistuskeskustelu järkipohjalta on äärimmäisen vaikeaa. Tunne- ja puoluepoliittiset kehykset vievät järkeviltäkin ihmisiltä realiteettien tajun. Ja yllättävän usein keskustelu kääntyy nykyhallituksen ja kuntaministerin haukkumiseen.
Miksei ihmisiltä kysytä oletteko valmiit torppaamaan uudistuksen, ja tiedättekö mitä se tarkoittaisi? Nykyinen palvelujen tuottamisen malli on tullut tiensä päähän jo ajat sitten, mutta sitä ei edellä mainituista syistä uskalleta kaikilla tahoilla myöntää. Olen sataprosenttisen varma siitä, ettei nykyisenlainen kuntakenttä pysty vastaamaan sosiaalisektorin kasvaviin kuluihin, palveluiden tarpeisiin tai julkisen sektorin eläköitymisiin.
Olen sataprosenttisen varma myös siitä, ettei läntisen Euroopan surkein huoltosuhde ole syntynyt nykyisen hallituksen toimikaudella. Tämä virhe on pantu alulle sukset jalassa puutalon porstuassa toisen maailman sodan jälkeen. Tai virhe oli oikeastaan siinä, etteivät suuret ikäluokat innostuneet suojaamattomasta seksistä vanhempiensa tapaan.
Nyt tuotettu virkamiestyö on keskustelujen pohja. Jokainen tietää myös sen, ettei tämä ole lopullinen kuntakartta. Onko vuoden 2015 jälkeen sitten kahdeksankymmentä tai satakaksikymmentä kuntaa on ihan toinen asia. Se selvinnee kuluvan vuoden aikana. Muutos on kuitenkin välttämätön, ja vapaaehtoisuuteen pohjautuen se ei tule ikinä onnistumaan. Siitä annan hallitukselle sapiskaa että osa ministereistä höpisee vapaaehtoisuudesta. Todellisella vapaaehtoisuudella tämä uudistus ei tule ikinä toteutumaan.
Kuntauudistuksen lähtökohtainen vastustaminen on typerää ja lyhytnäköistä toimintaa. Ajatuksellisesti suunnilleen samalla viivalla nykyisen palvelurakenteen jatkuvan velalla pyörittäminen kanssa. Tämän päivän koululaiset joutuvat aikanaan maksamaan nämä kekkerit.
En ole tavannut yhtään poliitikkoa joka väittäisi Paimion pärjäävän enää yksinään. Hallitus tarjoaa meille Saloa tai Turkua. Paimio voi esittää myös jotain muuta vaihtoehtoa, sillä reunaehdolla että siitä muodostuisi vahva peruskunta. Mistä siis kumppanit?
Yksi uudistuksen keskeisiä tavoitteita on varmistaa keskuskaupunkien elinvoimaisuus. Kansankielellä Turku määrittelee keskeiset tarpeensa, ja sen jälkeen muille pyritään löytämään siedettävä ratkaisu. Ennen kuin voimme lähteä miettimään mahdollisia kumppaneita pitää siis ottaa huomioon Turun tarpeet. Turku haluaa EHDOTTOMASTI Raision ja Kaarinan. Ja todennäköisesti myös keskeiset osat Lietoa. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän toissijaisia, jollain tavalla neuvoteltavissa.
Turun seudun kuntauudistus ei ole siis mitenkään mahdollinen ilman Kaarinan liittämistä Turkuun. Hallitus estää kaikki sellaiset kuntaliitoskuviot joissa tätä yritetään horjuttaa. Mikäli kuntauudistus toteutuu ja hallitus pysyy pystyssä, meidän aivan turha edes keskustella esityksestä jossa liittyisimme Kaarinaan. Kaarina meni jo. Mikäli uudistus siis toteutetaan. Mistä voimme keskustella?
Paimio ja Sauvo ovat vielä aivan liian pieni yksikkö. Marttila ei muuttaisi tilannetta mitenkään. Jotta voisimme välttää turkulaistumisen, se vaatisi mielestäni vähintään kokoonpanoa Sauvo, Paimio, Marttila, Tarvasjoki, suurin osa Lietoa, entisen Piikkiön, ehkä myös Auran sekä Kosken. Lieto on tässä avainasemassa. Ilman Lietoa jäisimme joka tapauksessa liian maaseutumaiseksi, eikä palvelujen tuottaminen todennäköisesti onnistuisi. Jos Turku välttämättä haluaa myös Liedon en tällä hetkellä näe muuta vaihtoehtoa kuin siirtää Turun vaakuna Paimion itäpuolelle. Uudistuksen kaatumista en edes uskalla ajatella.